Iioen alaosa ja jokisuun merialue
Iijoen alaosa Raasakan voimalaitoksesta mereen ja Iijoen edustan merialueen himoituimmat saaliskalat ovat luonnollisesti lohi ja taimen. Huomaa, että Iijoen alaosalla on poistettu lohen ja taimenen syysrauhoitus ja lohen alamitta on joessakin 50 cm. Taimenta tulee runsaimmin jokeen heti keväällä ja vastaavasti aivan myöhään syksyllä, jolloin muu pyynti on vähäistä. Ison lohen paras saalisaika on kesäkuu ja pienemmän lohen eli kossin aika heinä-elokuu . Lohen ottivietti Iijoen alaosalla (aivan samoinkuin Tornionjoen alaosalla) on heikko. Viehevälineillä lohen saantiin vaaditaankin joko kalaonnea tai todellista ammattitaitoa. Iijoen alaosan paikallinen patopyyntI on tehokasta ja saaliit ovat ajoittain runsaita.
Lohta on istutettu Iijoen alaosalle vuosittain 300.000 ja taimenta 27.000 kappaletta. Vuodesta 2009 alkaen taimenen istutusmäärä kaksinkertaistuu, kun 30.000 lohi-istukasta muutetaan taimenistukkaaksi. Kun lohista on pyydetty valtaosa lohen vaelluksen aikana muilla alueitta ja vastaavasti taimensaalis pelkästään Iijoella ja sen lähialueella, niin istutusmuutos tulee näkymään merkittävällä tavalla varsinkin taimensaaliin lisääntymisenä.
Iijoen kalastusalueen kartta (PDF)
Iijoen vesistöalue
Iijoki on yksi Pohjanmaan suurimmista joista ja kuudenneksi suurin jokivesistö koko Suomessa. Sivujokineen se virtaa Kuusamon, Posion, Ranuan, Taivalkosken, Suomussalmen, Pudasjärven, Yli-Iin ja Iin kuntien alueilla.
Iijoen vesistö-alueen kokonaispinta-ala on 14 191 km2. Joen keskivirtaama on vuosien 1961-1990 välillä ollut 174 m3/s. Pääuoman kokonaispituus on 340 km ja korkeusero latvaosien ja merenpinnan välillä 250 m. Järvisyysprosentti vesistöalueella on 5,7 %. Suurimpia sivujokia ovat Iijoen alajuoksulta lukien Siuruanjoki, Livojoki, Korpijoki ja Kostonjoki.
Valuma-alueen suurimpia järviä ovat Iijärvi (20,5 km2), Kostonjärvi (43,7 km2), Jongunjärvi (25,9 km2), Puhosjärvi (23,7 km2), Tyräjärvi (24,5 km2), Irnijärvi (32,4 km2) ja Livojärvi (33 km2).
Iijoki on menneinä aikoina toiminut merkittävänä puutavaran kuljetusreittinä ja sen koskia on perattu voimakkaasti. Uittoperinne loppui Iijoella vasta vuonna 1988. Uiton loppumisen jälkeen koskien kunnostus aloitettiin heti ja kunnostusten jälkeen koskiala on kasvanut 90 %:iin ennen perkauksia vallinneesta tilanteesta.
Iijoen siirtyminen voimatalouskäyttöön tapahtui vuonna 1956. Joen alaosa on rakennettu 70 km:n matkalta ja joessa on viisi voimalaitosta. Vesistön keski- ja yläosat on suojeltu koskiensuojelulailla.
Käyttökelpoisuusluokitus
Vuosien 2000-2003 käyttökelpoisuusluokituksen perusteella Iijoen pääuoman veden laatu on hyvä. Sivu-uomista Siuruanjoen ja siihen laskevien sivu-uomien veden laatu vaihtelee tyydyttävästä välttävään. Siuruanjoen sivu-uomista Vitmaoja, Litojoki, Korpijoki ja Mertajoki luokiteltiin tyydyttäviksi. Asmuntinjoki ja Viitaoja olivat välttäviä. Myös Kivarinjoessa veden laatu vaihteli tyydyttävästä välttävään. Sen sijaan Koillismaalle ja Kainuuseen ulottuvien Livojoen, Kostonjoen ja Korpijoen veden laatu oli hyvä. Livojoen ja Korvuanjokena jatkuvan Korpijoen latvoilla veden laatu oli erinomainen.
Iijoen vesistön latvajärvissä Kostonjärvessä, Iijärvessä, Naamankajärvessä, Kerojärvissä, Irnijärvessä ja Puhosjärvessä veden laatu oli hyvä. Tyräjärven ja Penikkajärven veden laatu oli tyydyttävä.
Iijoen vesistöalueella Naisjärvi ja Kosamojärvi arvioitiin nyt veden laadultaan tyydyttäväksi ja Kongasjärvi välttäväksi. Iijoen alaosalle laskeva Martimojoki luokiteltiin nyt käyttökelpoisuudeltaan hyväksi, kun edellisessä vuosien 1994-1997 luokituksessa joki oli tyydyttävä. Pudasjärvellä Kivarinjärveen ja Törrönjokena edelleen Iijokeen laskevan Kivarinjoen ylä- ja keskiosalla tapahtui luokkamuutos. Joen keskiosalla luokka pudotettiin tyydyttävästä välttäväksi.
Tietoa Iijoesta ja muista Perämereen laskevista jokivesistöistä löydät Perämeren ympäristötietokannasta (kohta Kuormitus / Joet).
Velvoitetarkkailun ohjelmat ja raportit
Tiedostot ovat pdf-muodossa.
Lähde: Pohjois-Pohjanmaan Ympäristökeskus
|
